Työaikaa sääntelee työaikalaki. Nykyinen laki tuli voimaan 1.1.2020. Lähes kaikki esimiehet ja asiantuntijat kuuluvat lain soveltamisalan piiriin, ja heillä on siis oikeus esimerkiksi ylityökorvauksiin.
Työaikalaki koskee lähes kaikkea työ- ja virkasuhteessa tehtyä työtä. Myös ylemmät toimihenkilöt kuuluvat lähtökohtaisesti työaikalain piiriin. Työnantaja ja työntekijä eivät voi pätevästi sopia, että työaikalain piiriin kuuluvaan työntekijään ei sovelleta työaikalakia.
Kun työntekijä kuuluu työaikalain piiriin, hänellä on työaika. Hän on myös oikeutettu työaikalain mukaisiin korvauksiin, kuten ylityökorvauksiin. Jos työsuhteessa ei sovelleta työaikalakia, työntekijällä ei ole työaikaa eikä oikeutta työaikalain mukaisiin korvauksiin, ellei niistä ole erityisesti sovittu.
Jotta työntekijä voi jäädä työaikalain ulkopuolelle, edellytetään työaika-autonomiaa. Työaika-autonomia tarkoittaa, että työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä eikä hänen työajan käyttöään valvota, ja siten työntekijä voi itse päättää työajastaan. Lain soveltamisala ratkaistaan aina yksittäistapauksittain kokonaisharkintaa käyttäen.
Käytännössä työaikalain ulkopuolelle jääminen edellyttää, että työntekijälle ei ole tosiasiallisesti määritelty säännöllistä työaikaa, jota hänen pitää noudattaa. Työaika-autonomian edellytyksenä on, että työntekijä voi itse päättää työajan sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajasta. Työntekijällä voi olla työaika-autonomia myös, jos hän voi työnantajan laatiman tavoiteaikataulun puitteissa itsenäisesti päättää työaikansa suunnittelusta ja aikataulutuksesta. Jos työnantaja määrää työntekijän työsuoritusten tekemisen aikataulusta ja siten tämän työajan käytöstä, työntekijällä ei ole työaika-autonomiaa.
Työaikalaissa on luettelo tehtävistä, joihin lakia ei sovelleta, mikäli työaika-autonomia täyttyy. Ylempien toimihenkilöiden kannalta keskeisimpiä poikkeuksia ovat:
Arvio johtajan kuulumisesta työaikalain soveltamisalaan tehdään hänen tosiasiallisen asemansa ja tehtäviensä luonteen perusteella. Työntekijän nimike ei ole ratkaiseva.
Työaikalain ulkopuolelle voivat jäädä myös asiantuntijat, jotka ovat työn itsenäisyyden perusteella johtajia vastaavassa asemassa ja jotka ovat itsenäisessä vastuussa jostakin yrityksen toiminnosta tai asiakokonaisuudesta. Tällöinkin edellytyksenä on, että työaika-autonomian kriteerit täyttyvät.
Työaikalain ulkopuolelle jää työ, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Lisäksi edellytetään edellä käsiteltyä työaika-autonomiaa, eli työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä eikä hänen työajan käyttöään valvota, ja työntekijä voi itse päättää työajastaan. Kyse voi olla myös työstä, joka on luonteeltaan liikkuvaa tai jossa työaika määräytyy suurelta osin työntekijän suoraan asiakkaan kanssa sopimien aikataulujen perusteella. Tällaisia töitä voivat olla esimerkiksi kauppaedustajan tai häneen rinnastettavassa asemassa toimivan työ sekä kiinteistövälittäjän työ.
Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työajaksi luettava aika ei ole mihinkään tiettyyn paikkaan sidottua eli kaikki työhön käytetty aika on työaikaa. Myös kotona tehtävä työ luetaan nyt siis työaikaan, näin ei vanhan työaikalain mukaan lähtökohtaisesti ollut.
Matkustamiseen käytettyä aikaa ei edelleenkään lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Työnantajan tulee kuitenkin huolehtia siitä, ettei työmatkustamisesta aiheudu työntekijälle haitallista kuormitusta.
Työnantaja ja työntekijä saavat sopia varallaolosta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Varallaolon aikana työntekijän on oltava työnantajan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan kutsua työhön. Varallaoloaika luetaan työaikaan, jos työntekijän on oleskeltava työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.
Varallaolo ei saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Varallaolokorvauksen määrä tai sen määräytymisperusteiden sekä varallaolon ehtojen on oltava työntekijän tiedossa sopimusta tehtäessä. Korvauksen määrässä on otettava huomioon varallaolosta työntekijän vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset.
Työntekijän työ on koko ajan joko työaikalain soveltamisen piirissä tai sitten sen ulkopuolella. Eli työaikalain piirissä olevaan työntekijään sovelletaan työaikalakia myös silloin, kun hän tekee etätyötä. Työpäivän aloitus ja lopetus kirjataan tällöin myös kotona tai muussa etätyöpisteessä työajanseurantaan aivan kuten työnantajan toimipisteessäkin. Työntekijä voi halutessaan noudattaa myös etäpäivinä työsuhteessa noudatettavaa liukuvaa työaikaa ja hänelle voi kertyä liukumasaldoa.
Työaikalaissa ei säädetä enää ylityön enimmäismäärästä, vaan sen sijaan työajan absoluuttisesta enimmäismäärästä.
Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki tehdyt työtunnit, olivatpa ne säännöllistä työaikaa, lisätyötä tai ylityötä. Valtakunnalliset työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset voivat kuitenkin sopia toisin tasoittumisjakson pituudesta.
Säännöllinen työaika on lain mukaan enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.
Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan etukäteen laaditun työtuntijärjestelmän mukaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana.
Ylempien toimihenkilöiden tavallisin sopimukseen perustuva työaika on nykyään 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa. Työaikalain ylityötä koskevat säännökset tulevat tällöin sovellettaviksi vasta sitten, kun 8 tuntia päivässä tai 40 tuntia viikossa on tullut täyteen.
Liukuvalla työajalla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijä voi sovituissa rajoissa itse määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Työnantaja ei voi määrätä työntekijää käyttämään liukumaa.
Liukuvan työajan käyttöönotto edellyttää työnantajan ja työntekijän sopimusta.
Sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin:
Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka saa olla enintään neljä tuntia.
Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana, joka voidaan ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia.
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla. Työnantajan on työntekijän sitä pyytäessä pyrittävä antamaan vapaa-aika kokonaisina työpäivinä.
Myös liukuvan työajan järjestelmässä ylityöt on korvattava työaikalain mukaisesti. Lisä- ja ylityöksi katsotaan työ, jota tehdään työnantajan määräyksestä työaikalain määrittelemän säännöllisen työajan lisäksi.
Jos käytössä on liukuva työaika, lisä- ja ylityön tekemisestä on nimenomaisesti sovittava.
Joustotyöaika on 1.1.2020 voimaan tulleen työaikalain mukanaan tuoma uutuus. Työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin:
Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana.
Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Joustotyöaikaa koskeva sopimusehto voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa.
Jos käytössä on joustotyöaika, lisä- ja ylityön tekemisestä on nimenomaisesti sovittava.
Lisätyö on työtä, joka tehdään sovitun säännöllisen työajan lisäksi ylittämättä kuitenkaan työaikalain säännöllisen työajan enimmäismääriä. Jos esimerkiksi on sovittu, että säännöllinen työaika on 7,5 tuntia vuorokaudessa, niin lisätyötä on työ kahdeksaan tuntiin asti. Vastaavasti lisätyötä syntyy, jos työntekijä työskentelee säännönmukaisena vapaapäivänään ja vuorokautinen työaika ei ylitä kahdeksaa tuntia ja viikoittainen työaika ei ylitä 40 tuntia.
Lisätyötä voidaan pääsääntöisesti teettää vain työntekijän suostumuksella, joten sen tekemisestä on mahdollista kieltäytyä. Lisätyön tekemiseen on toisaalta aina saatava työnantajan lupa tai määräys. Työntekijä voi antaa suostumuksensa lisätyön tekemiseen myös työsopimuksessa. Lisätyö korvataan pääsääntöisesti yksinkertaisen tuntipalkan mukaan, tai poikkeuksellisesti kuten joissakin työehtosopimuksissa on sovittu, korotetulla tuntipalkalla.
Ylityötä on työ, joka tehdään laissa säädetyn pisimmän mahdollisen säännöllisen työajan lisäksi (siis yli 8 tuntia vuorokaudessa tai yli 40 tuntia viikossa). Ylityön teettäminen edellyttää työntekijän antamaa suostumusta kutakin kertaa varten erikseen. Suostumusta ei siten voi antaa esimerkiksi työsopimuksessa. Kieltäytyä voi myös matkustamisesta säännöllisen työajan ulkopuolella.
Ylityön tekeminen edellyttää työnantajan määräystä tai hänen suostumustaan. Ylityön tekeminen ilman erillistä määräystä voi perustua ylityön välttämättömyyteen, eli ylityönä pidetään sellaista työtä, jonka loppuun saattaminen edellyttää normaalin työajan ylittämistä. Edellytyksenä on tällöin, että työnantaja on edellyttänyt työn tekemistä ja ollut tietoinen siitä, ettei työtä voida suorittaa sovitun työajan puitteissa.
Vuorokautista ylityötä on se työ, jota tavanomaisena työpäivänä tehdään yli lakiin perustuvan säännöllisen enimmäistyöajan (8 h/vrk). Viikoittaista ylityötä on se ylityö, jota tehdään tavanomaisen työviikon ulkopuolella. Esimerkiksi jos työtä tehdään normaalisti maanantaista perjantaihin, viikonloppuna tehty työ on viikoittaista ylityötä siltä osin kun se ylittää 40 tuntia. Lisätyötä on 40 tuntiin asti tehty työ siltä osin, kun se ylittää säännöllisen työajan.
Ylityökorvaukset maksetaan ensisijaisesti korotettujen tuntien mukaan. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviltä kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä työtunneilta maksetaan 50 %:lla korotettu palkka.
Kuukausipalkkaisilla ylityökorvauksia varten tulee ensin määritellä tuntipalkka. Tuntipalkka lasketaan useimmiten yleisen työehtosopimuskäytännön mukaan jakamalla kuukausipalkka 158:lla työviikon ollessa 37,5 tuntia. Jos taas työviikko on 40 tuntia, jaetaan kuukausipalkka yleensä tuntipalkan laskemiseksi 160:lla. Kuukausipalkan jakaja on kuitenkin syytä tarkastaa työehtosopimuksesta, koska siitä on joillakin aloilla sovittu toisin. Esimerkiksi YTN: n rahoitusalalle tekemässä työehtosopimuksessa on jakajaksi sovittu 156. Kuukausipalkalla tarkoitetaan kokonaispalkkaa eli rahapalkkaa ja luontoisetuja yhteensä.
Ylityökorvaukset voidaan sopia annettavaksi vapaa-aikana. Tällöin vapaa-aika lasketaan edellä esitetyllä tavalla korotettujen tuntien mukaan eikä "tunti tunnista" -periaatteen mukaan. Vapaa-aika on annettava ja otettava kuuden kuukauden kuluessa ylityön tekemisestä. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lisä- ja ylityön korvauksena annettavan vapaa-ajan yhdistämisestä vuosilomalaissa tarkoitettuun säästövapaaseen. Tällöin vapaa-aikaa säätelevät vuosilomalain säästövapaata koskevat säännökset.
Työnantaja ja työntekijä saavat sopia lisä- ja ylityökorvausten sekä sunnuntaityöstä maksettavan korvauksen maksamisesta erillisenä palkan päälle tulevana kuukausikorvauksena, jos kyse on työntekijästä:
Kiinteän erillisen kuukausikorvauksen tulee olla keskimäärin yhtä suuri kuin korotettujen tuntien mukaan laskettu palkka. Sovittaessa lisä-, yli- ja sunnuntaityön korvaamisesta kiinteällä kuukausikorvauksella on syytä samalla sopia korvauksen perusteena oleva arvioitu ylityömäärä, korvauksen suuruus ja sopimuksen irtisanomisaika. Könttäkorvaussopimusta on myös syytä tarkistaa esim. vuosittain vastaamaan todellista ylityötilannetta.
Koska tehtävien lisä-, yli- ja sunnuntaityötuntien määrä vaihtelee henkilöittäin, ei kuukausikorvaus pääsääntöisesti voi olla kaikille ylemmille toimihenkilöille samansuuruinen. Emme lähtökohtaisesti suosittele erillisestä kuukausikorvauksesta sopimista, koska näissä sopimuksissa on ilmennyt runsaasti epäkohtia ja ne ovat käytännössä usein johtaneet huonompaan lopputulokseen kuin prosentuaaliset ylityökorvaukset.
Ylityöhön liittyvä artikkeli: Teetkö sinäkin harmaata yliyötä?
Sunnuntaityöllä tarkoitetaan sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä tehtävää työtä.
Sunnuntaityön teettäminen edellyttää, että työtä sen laadun vuoksi tehdään säännöllisesti sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä, että sunnuntaityön tekemisestä on sovittu työsopimuksella tai että työntekijä on antanut erillisen suostumuksensa sunnuntaityön tekemiseen.
Sunnuntaityö korvataan maksamalla 100 %:lla korotettu palkka, lisäksi työntekijälle on maksettava mahdolliset lisä- ja ylityökorvaukset. Lain mukaan sunnuntailisä on nimenomaisesti maksettava. Sunnuntaina tehdyn työn kohdalla ei ole sallittu vaihtoehtoista aikakorvausta.
Työntekijä, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja työntekijä, jolla on joustotyöaikasopimus, saavat sopia sunnuntailisän maksamisesta erillisenä kuukausikorvauksena.
Sunnuntai-lisästä voidaan sopia toisin valtakunnallisten työehtosopimusosapuolten kesken.
Työaikapankki on vapaaehtoinen järjestely, jossa työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan sopimalla säästää tai lainata. Tarkoituksena on edistää yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta, kilpailukykyä sekä henkilöstön yksilöllisten työaikatarpeiden huomioonottamista.
Säännökset työaikapankista otettiin uuteen työaikalakiin, joten nyt työaikapankista voidaan sopia kaikissa yrityksissä. Työehtosopimusten osana on kuitenkin edelleen omia työaikapankkijärjestelmiä.
Työnantaja ja luottamusmies tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu tai muu työntekijöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä saavat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta. Edustajan tekemä työaikapankkia koskeva sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan.
Työaikapankkiin ei saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eikä rahamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi.
Työaikapankkiin säästetty työaikakertymä ei saa myöskään kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia eikä työaikapankin kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.
Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä. Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana.
Liity jäseneksi >