Lomakorvauksella tarkoitetaan yleensä lomapalkan sijasta maksettavaa korvausta, joka maksetaan niiden ansaittujen vuosilomapäivien osalta, joita ei voida pitää varsinaisena lomana. Tämän lisäksi lomakorvauksella tarkoitetaan korvausta, joka maksetaan vuosiloman sijasta niille työntekijöille, jotka ovat työssä niin lyhyen ajan, etteivät he lainkaan ansaitse vuosilomaa.
Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada vuosiloman sijasta lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai lomakorvausta. Lomakorvauksen määrä lasketaan tällöin soveltuvin osin käyttäen lomapalkan laskentaperusteita. Jotta työntekijä saisi vuosilomalain tarkoitetun täyden säännönmukaisen palkkansa, hänelle tulee maksaa lomakorvaus, jonka perusteena ovat työntekijälle maksettu rahapalkka ja kaikki hänelle suoritetut luontoisedut.
Kuukausipalkkaisella työntekijällä lomakorvaus lasketaan jakamalla kuukausipalkka luvulla 25, ja kertomalla se lomapäivien määrällä.
Mikäli työntekijän työsuhde on jatkunut niin lyhyen ajan, ettei hän ole vielä kertaakaan saanut lomaa tai lomakorvausta, voidaan hänen työssäolopäivänsä niiltä kalenterikuukausilta, joina työsuhde alkoi ja päättyi, laskea yhteen. Mikäli näin saatu summa on vähintään 14 päivää tai 35 tuntia, luetaan tämä aika lomakorvausta määrättäessä yhdeksi täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi.
Mikäli työnantaja ja työntekijä ennen työsuhteen päättymistä sopivat uudesta myöhemmin alkavasta työsuhteesta, voivat he myös sopia ennen työsuhteen päättymistä kertyneiden vuosilomaetujen siirtämisestä annettavaksi seuraavan työsuhteen aikana. Tällainen sopimus on tehtävä kirjallisesti.
Työntekijällä, joka ei kuulu 14 päivän eikä 35 tunnin ansaintasäännön piiriin, on oikeus saada lomakorvauksena 9 % hänelle lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Tämä prosentti on 11,5 %, jos työsuhde on jatkunut lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden. Palkkaan ei lueta hätätyötä tai ylityöstä maksettua korotusta.
Jos työntekijä on ollut estynyt tekemästä työtä äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan vuoksi, lomakorvauksen perusteena olevassa palkassa huomioidaan laskennallisesti poissaolon ajalta saamatta jäänyt palkka siltä osin kuin poissaolon aikana on ansaittu lomaa (6 kk).
Loman maksaminen rahakorvauksena on lähtökohtaisesti sallittua vain edellä tarkoitetuissa tapauksissa.
Lomarahaa (tai lomaltapaluurahaa) koskevia säännöksiä ei ole laissa. Näitä etuuksia koskevat säännökset löytyvät yleensä työehtosopimuksista. Työehtosopimuksia on kuitenkin lukuisa määrä ja ne poikkeavat sisällöltään huomattavasti toisistaan. Tämän vuoksi lomarahaa koskevia sääntöjä voidaan käsitellä tässä vain yleispiirteisesti. Lomarahan suuruus on yleensä 50 % rahana maksetusta lomapalkasta. Pääsääntöisesti lomaraha maksetaan lomakorvaukseen vain silloin, kun työsuhde päättyy työntekijän jäädessä eläkkeelle. Lomarahaa koskevat yksityiskohdat on aina syytä tarkistaa työsuhteeseen sovellettavasta työehtosopimuksesta. Kaikki ylemmät toimihenkilöt eivät ole työehtosopimusten soveltamisalan piirissä. Lomarahasta on tällöin syytä sopia työsopimuksessa.
<< Takaisin
Liity jäseneksi >