30.12.2024 | Työelämä
ASIA ry:n jäsenyhdistys Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry on saanut merkittävän voiton työtuomioistuimessa vireille laittamassaan Lennonjohtajien ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n välisen työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa riita-asiassa.
Riita koski työehtosopimuksessa sovittua minimipalkkaa tilanteessa, jossa lennonjohtaja menettää pysyvästi lääketieteellisen kelpoisuutensa* (medikaali) eikä voi enää sen vuoksi jatkaa operatiivisessa lennonjohtajan työssään ja työnantaja (Fintraffic Lennonvarmistus Oy) tarjoaa tällöin lennonjohtajalle muuta työtä yhtiössä.
Lennonjohtajien työehtosopimuksen 21 §:n mukaan,
lennonjohtajalle taataan hänelle tästä työstä palkka, joka on vähintään lennonjohtajan ao. lennon-johtoyksikön sijoituspalkkaluokan 0-taso ilman palvelusvuosilisiä.
Työnantaja oli kuitenkin alentanut kahden medikaalinsa menettäneen lennonjohtajan palkkausta merkittävästi alle em. sijoituspalkkaluokan 0-tasosta, kun kelpoisuuden menetys on todettu pysyväksi. Lennonjohtajat olivat olleet sijoitettuina ilmatilan hallintayksikköön (AMC), jossa he ovat voineet työskennellä ilman lääketieteellistä kelpoisuutta. Pysyvän medikaalin menetyksen takia he eivät ole olleet enää lennonjohtajien työehtosopimuksen piirissä ja tämän vuoksi työnantaja on katsonut, että näiden lennonjohtajien palkkaus ei voi miltään osin määräytyä enää Lennonjohtajien työehtosopimuksen mukaan. Tämän vuoksi lennonjohtajien palkka oli pudotettu työnantajan päättämälle alemmalle tasolle eli 3 800 euroon.
SLJYn mukaan AMC-asiantuntijan tehtävä on ensinnäkin selkeästi 21 §:n mukainen tehtävä, koska siinä lennonjohtajan koulutuksesta sekä työkokemuksesta on oleellista hyötyä paitsi työtehtäviä suoritettaessa myös tehtävään kouluttauduttaessa. Molemmat lennonjohtajat olivat toimineet lennonjohtajan tehtävässä yli 25 vuotta.
Työehtosopimuksen 21 § oli myös nimenomaan sovittu tällaisia tapauksia varten. Se oli ollut työehtosopimuksessa vuodesta 2011 alkaen ja sitä oli myös aiemmin ainakin kaksi kertaa noudatettu. Näin ollen kyseisestä tehtävästä tuli maksaa 21 §:n mukaista palkkaa eli 5 151,30 euroa kuukaudessa.
Paltan väittämästä soveltamisalan laajentamisesta ei ollut miltään osin kyse, vaan työehtosopimukseen nimenomaisesti kirjatun vähimmäispalkkamääräyksen noudattamisesta sovitun mukaisena.
Paltan näkemyksen mukaan Lennonjohtajien työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n soveltamisalan rajaus on yksiselitteinen ja sen soveltamisalalistaus tyhjentävä. Näin ollen Lennonjohtajien työehtosopimuksen soveltamisala kattaa voimassa olevan lupakirjan omaavat lennonjohtajat, jotka toimivat operatiivisissa tehtävissä ja työehtosopimus voi säännellä vain niitä tehtäviä, jotka kuuluvat sen soveltamisalan piiriin.
Medikaalin menettänyt lennonjohtaja kuuluu toisen (Fintrafficin yleisen) työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin eikä Lennonjohtajien työehtosopimuksessa voida määritellä sen soveltamisalan ulkopuolisten ja toisen työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien työtehtävien palkkausta.
Lisäksi Palta esitti, että SLJY on sekä oikeus- että neuvotteluteitse pyrkinyt toistuvasti laajentamaan lennonjohtajien työehtosopimuksen soveltamisalaa siten, että lennonjohtajakoulutuksen omaava työntekijä ei voisi siirtyä lennonjohtajien työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle missään tilanteessa ja että tässä riidassa SLJY:llä on sama tavoite.
Palta väitti myös, että kahdelle medikaalin menettäneelle lennonjohtajalle tarjottu muu työ yhtiön AMC-yksikössä ei ole ollut kyseisen riidanalaisen työehtosopimuskohdan tarkoittama lennonjohtajan koulutusta ja kokemusta hyödyntävä asiantuntijatehtävä.
Työtuomioistuin totesi perusteluissaan, että asiassa on riidatonta se, etteivät AMC-asiantuntijoina toimineet lennonjohtajat ole kuuluneet SLJY:n työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin sen jälkeen, kun medikaalin menetykset oli todettu pysyviksi heidän osaltaan. Kanteen kohteena oli kuitenkin se, ovatko SLJY:n työehtosopimuksen sopijaosapuolet nimenomaisesti sopineet SLJY:n sopimuksen 21 §:n vähimmäispalkkamääräyksen soveltamisesta tällaisessa tilanteessa.
Nämä lähtökohdat huomioon ottaen merkitystä ei ole sillä, mitkä tehtävät kuuluvat SLJY:n työehtosopimuksen soveltamisalasäännöksen piiriin ja mitkä eivät. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko työntekijäpuoli yrittänyt vastaajien kertomin tavoin laajentaa sopimuksen soveltamisalaa.
Lisäksi työtuomioistuin totesi asiassa selvitetyksi, ettei muissa työehtosopimuksissa ole AMC-asiantuntijan tehtävää koskevaa vähimmäispalkka- tai vastaavia palkkausta koskevia määräyksiä. SLJY:n Lennonjohtajia koskevan työehtosopimuksen 21 §:n ei siten voida katsoa olevan minkään muun työehtosopimuksen kanssa asiallisesti päällekkäinen tai ristiriidassa.
Kanteessa tarkoitetun AMC-asiantuntijan tehtävästä esitetystä näytöstä on käynyt ilmi se, että tässä tehtävässä on hyötyä lennonjohtajan koulutuksesta ja kokemuksesta. Lisäksi koko työehtosopimusmääräys olisi merkityksetön, jos SLJY:n työehtosopimusta kaikkine määräyksineen sovellettaisiin Paltan väittämin tavoin vain sellaisiin operatiivista lennonjohtotyötä tekeviin henkilöihin, joilla on voimassa oleva lääketieteellinen kelpoisuus. Myös määräyksen syntyhistoria ja toteen näytetty sopijaosapuolten yhteinen tarkoitus ovat ristiriidassa Paltan väitteiden kanssa.
Riita-asian hoiti työtuomioistuimessa ASIA ry:n päälakimies varatuomari Heikki Meskanen.
*Lääketieteellisellä kelpoisuudella tarkoitetaan lupakirjanhaltijan lääketieteellistä kelpoisuustodistusta, joka pitää olla voimassa, jotta voi tehdä lennonjohtajan operatiivista työtä. Medikaalin menetyksellä tarkoitetaan tilanteita, joissa lääketieteellinen kelpoisuustodistus ei ole voimassa.