16.12.2024 | Työelämä, Työelämä
"Johtamista pitäisi johtaa varsinkin, jos johtajia on paljon ja monella tasolla. Ylimmän tason johdon pitäisi pysähtyä johtamiskysymysten äärelle”, sanoo sosiaalipsykologi sekä johdon ja esihenkilöiden työnohjaaja Sari Ridell.
Esihenkilön työuupumus säteilee koko tiimin toimintaan. Tutkimuksen mukaan esihenkilö- ja johtotehtävissä työskentelevien riski uupua työssään on kasvanut. Eniten uuvuttaa liian suureksi mitoitettu työmäärä.
Yksi kysymys sai Sari Ridellin vastaanotolle tulleen toimitusjohtajan purskahtamaan itkuun. Elätkö itsesi näköistä elämää? Kysymys sai perheenisän oivaltamaan, että työ oli vienyt liikaa huomiota perheeltä ja muulta elämältä.
Johtoryhmien, esihenkilöiden ja työyhteisöjen valmentajana sekä ratkaisukeskeisenä työnohjaajana toimiva Ridell tapaa työssään työuupumuksesta kärsiviä tai uupumisvaarassa olevia esihenkilöitä ja johtajia.
Työuupumus on siksikin katala häiriötila, että se kehittyy vaivihkaa. Siksi Ridell kannustaa asiakkaitaan pysähtymään säännöllisesti hetkeksi omien ajatusten äärelle. "Keskustele itsesi kanssa, vaikka kerran kuussa tai kerran kvartaalissa. Mieti, mitä sinulle kuuluu. Se on ennaltaehkäisevä keino uupumusta silmällä pitäen."
Sisäinen arvokeskustelu voi suojata uupumiselta. "Pohdi, ketkä ihmiset ovat sinulle tärkeitä ja miten paljon heille annat. Jos on saanut elämäänsä muitakin tärkeitä ihmisiä kuin työkaverit, kuten elämänkumppanin, lapsia, lapsenlapsia tai ystäviä, kannattaisi antaa itsestään parasta myös heille. Muuten elämästä saattaa jäädä meitä ravitsevia asioita pois”, Ridell sanoo.
Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä havaitsi hiljattain, että todennäköinen työuupumus on kasvanut erityisesti esihenkilö- ja johtotehtävissä työskentelevillä. Määrä on kolminkertaistunut verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan.
"Se on suuri muutos. Ennen pandemiaa johtotehtävissä työskentelevistä 3 %:lla oli korkein riski uupua, nyt luku oli 9 %", kertoo TTL:n erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin työuupumuksen neljästä ydinoireesta: kroonistuneesta työväsymyksestä, kyynistyneisyydestä sekä kognitiivisen toiminnan ja tunnehallinnan heikentymisestä. Vastaukset pisteytettiin ja pistemäärän perusteella arvioitiin uupumuksen riskiä. Ennen pandemiaa tutkimukseen osallistui 1567 vastaajaa ja kesästä 2023 kesään 2024 vastaajia oli 1242.
"Yleisesti näemme koko työväestön tasolla, että työn vaatimukset näyttävät kasvaneen. Erityisesti esihenkilöitä kuormittaa työn liiallinen määrä. Viimeisin aineisto meillä on kuluneelta kesältä. Sen mukaan 42 % esihenkilöistä koki, että heillä on liian paljon töitä. Työntekijöistä näin koki noin kolmasosa."
Sari Ridell kertoo monen esihenkilön huomanneen, että osa työntekijöistä tulee kertomaan jotakuinkin kaiken yksityiselämänsä vaikeuksista. Joskus tämä on työntekijän ainoa tapa saada huomiota kiireiseksi rukatussa työnteon arjessa. Osa vuorostaan jää parin viikon sairauslomalle, eikä hiisku sanaakaan syystä.
Esihenkilöille ja johtajille kertyy taakkaa työntekijöiden yksityiselämän murheista. "Johtamisessa on tapahtunut paradigman muutos, kun pari vuotta on puhuttu inhimillisestä johtamisesta. Nyt keikutaan vähän rajoilla. Meidän pitää olla ikään kuin lähempänä toisiamme, mutta miten pidetään puhe työpuheena työpaikoilla, jotta aivan kaikki kodin asiat eivät tule kuormittamaan työelämää. Nyt vähän taiteillaan sen kanssa, että työpaikoista ei tule terapiapaikkoja”, Ridell kuvailee.
Hän on kiinnittänyt huomiota alati lisääntyneeseen tunnepuheeseen työelämäyhteyksissä. "Liian usein työyhteisöasioista tehdään henkilöterapia-asioita. Työelämän ongelmia ei ratkaista yksilöterapiassa. Erityisesti yhteistyöhön liittyviä asioita kannattaa käsitellä ensisijaisesti työyhteisön kesken sekä esimerkiksi työnohjauksessa. Elämään ja aikuisuuteen kuuluu myös vaikeita aikoja eikä kaikkea kipua voi lohduttaa pois."
Työuupumuksen keskellä toiveikkuus ja työn mielekkyys katoavat. "Tilalle tulevat näköalattomuus ja armottomuus itseä kohtaan. Esihenkilöroolissa työuupumus voi näkyä myös niin, että työntekijöiden asiat eivät enää kiinnosta”, Ridell kuvailee.
Ylikuormittuneella ihmisellä vauhti on usein hurjimmillaan juuri ennen voimien loppumista. "On hyvin tyypillistä, että ennen kuin pysähdys tulee, ihminen on entistä armottomampi itseään kohtaan. Hän kokee hirveää syyllisyyttä ja häpeää ja miettii, kuka hänen työnsä sitten hoitaa." Näköalattomuus saa ajattelemaan, että työuupumuksesta ei toivu koskaan.
Ridell tekee työkseen työnohjausta, jonka ideana on pysähtyä pohtimaan omaa työtä, sen merkitystä, siihen nivoutuvaa yhteistyötä sekä työn ja muun elämän tasapainoa. "Monen työnohjausasiakkaani kanssa joudun melkein puoli vuotta puhumaan ylikuormituksen merkeistä ennen kuin ihminen uskoo, mikä hänen tilanteensa on."
Kun uupunut on viimein valmis myöntämään väsymyksensä itselleen, hän on saapunut toipumisen tienhaaraan. Voimien kerääminen – hyvin hidaskin sellainen – voi alkaa.
Ridell muistuttaa, miten ennen vanhaan hiilikaivokseen otettiin mukaan kanarialintu, jonka pökertyminen tai laulun lakkaaminen antoi kaivostyöntekijöille merkin, että nyt happi alkaa loppua. "Työssään uupunut on kuin tämä kanarialintu. Hän on uupunut mahdottoman äärellä ja osoittaa, että näin ei voida jatkaa tai muuten meillä on lisää uupuneita työntekijöitä."
Juuri esihenkilön tai johtajan uupuneisuus vaikuttaa paljon koko tiimin mahdollisuuksiin toimia.
Jos esihenkilö uupuu, voi olla, että hänestä riippuvainen tieto ei tavoita työntekijöitä ja heidän työnsä ei siksi edisty. Ei toisin sanoen saada kyllin tietoa, joka olisi työn suorittamisen kannalta keskeistä.
Esihenkilöllä ei välttämättä ole enää selvää käsitystä, kuka tekee mitkäkin työt ja miten työtä kannattaa johtaa. "Voi olla, että työn määrä alkaa jakautua epätasaisesti työntekijöille, kun esihenkilön tarkkaavaisuus ja muisti ovat alkaneet heikentyä”, TTL:n Janne Kaltiainen sanoo.
Kuvassa Työterveyslaitoksen Janne Kaltiainen
"Tutkimuksesta tiedetään, että jos joku alkaa oireilla, se voi levitä koko porukassa. Muiden riski uupua kasvaa." Jos esimerkiksi reilu työnjako alkaa rakoilla esihenkilön uupumisen vuoksi, seuraavaksi vaarassa uupua ovat ne työntekijät, joille esihenkilö kasaa kohtuuttoman suuren työkuorman.
TTL:n tutkimushankkeessa Hyvinvointi ja yhteisöllisyys monipaikkatyön ytimessä on selvitetty hybridin työmaailman vaikutuksia siihen, miten ihmiset arvioivat johtajansa. "Mitä enemmän tehtiin töitä etänä, sitä vähemmän johtaja miellettiin yhteenkuuluvuuden rakentajaksi”, Kaltiainen sanoo.
Tutkimushankkeeseen osallistuneilta kysyttiin, saako esihenkilö heidät tuntemaan yhteenkuuluvuutta: keitä olemme, mitkä ovat meidän arvomme ja asenteemme, järjestääkö pomo yhteen kokoavia tilanteita. "Mitä enemmän töitä tehtiin etänä, sitä vähemmän työntekijät kokivat pomon rakentavan yhteisöllisyyttä. Teknologiavälitteinen tekeminen ei yhtä lailla rakenna sitä. Herää kysymys, onko teknologiavälitteinen vuorovaikutus edelleen liian asiapitoista”, Kaltiainen pohtii.
Jos esihenkilöllä tai johtajalla on liikaa töitä, Janne Kaltiainen tarjoaa lääkkeeksi sen pohtimista, voisiko esihenkilöiden työt organisoida toisin. Alkuun pääsee kartoittamalla, mitä kaikkea esihenkilön työnkuvaan kuuluu, mitkä ovat hänen ydintehtävänsä ja mitä priorisoidaan. Entä onko esihenkilön hoidettavaksi siirretty tukitoimintoja, jotka eivät ole hänen työnkuvansa ydintä? Kaltiainen kannustaa pohtimaan, josko pitemmällä tähtäimellä olisi sittenkin tehokkaampaa, että työaikaa ei tärvättäisi ydintehtäviin kuulumattomiin tukitehtäviin, jotka joku muu osaisi hoitaa ammattitaitoisemmin ja sujuvammin.
Hyödyllistä on pohtia sitäkin, onko alaisten määrä esihenkilöä kohden sopivalla tasolla. Entä olisiko syytä palkata lisää työntekijöitä?
Sari Ridellin mukaan vähissä ovat työpaikat, joilla olisi luotu hyviä käytäntöjä purkaa työuupumukseen liittyvää stigmaa ja toisaalta puuttumattomuutta ilmiselviin ongelmiin. Hän kannustaa keskustelemaan jaksamiseen liittyvistä kysymyksistä.
"Kannattaa kaivaa esille henkilökohtaiset käyttöohjeet." Ideana on käydä keskustellen läpi kunkin tapoja reagoida uuvuttavaan työtahtiin. Käyttöohjeet alkavat muotoutua, kun vuorotellen kuvaillaan, miten ylikuormituksen oireet kenelläkin ilmenevät. Yksi ehkä tunnistaa muuttuvansa hiljaiseksi. Toinen vetäytyy sosiaalisista tilanteista. Kolmas on kiukkuinen. "Esihenkilö voi ihan kirjoittaa nämä ylös. Seuraavaksi keskustellaan, miten itse kukin toivoo toimittavan tai vaikka mitä sanottavan, jos ylikuormituksen merkkejä alkaa näkyä." Työntekijät toisin sanoen antavat luvan puuttua tiukan paikan tullen.
Ridell on kannustanut henkilökohtaisiin käyttöohjekeskusteluihin tiimejä, jotka ovat jo itse ymmärtäneet, että työuupumuksen ennaltaehkäisy tulee edullisemmaksi.
"Toki on niinkin, että ihminen on ensisijaisesti itse vastuussa työhyvinvoinnistaan. Ihminen itse kieltää usein työuupumuksensa, eikä anna itselleen lupaa pysähtyä, vaikka koko muu työyhteisö on jo tilanteen huomannut."
Yhteisöllisyys, oikeudenmukainen kohtelu ja kokemus pätevyydestä suojaavat uupumiselta
Esihenkilöillä riski uupua työssä on kasvanut vauhdikkaammin (3 % → 9 %) kuin työntekijöillä, joilla riski uupua tapaa olla esihenkilöitä korkeampi. Työntekijöiden riski uupua on kasvanut maltillisemmin (7 % → 11 %) sitten pandemian kuin esihenkilöillä.
TTL:n tutkimuksen mukaan toiveikkuus työnteossa on heikentynyt esihenkilöillä verrattuna aikaan ennen pandemiaa. Edelleen esihenkilöiden työhyvinvointi on silti parempaa kuin työntekijöillä. Esihenkilöillä on hyvissä määrin motivaatiota, innostusta, työn imua, vähemmän työssä tylsistymistä ja oma työkyky arvioidaan paremmaksi.
Ero työntekijöiden ja esihenkilöiden riskissä uupua ei ole uusi ilmiö. "Usein esihenkilöt kokevat työhyvinvointinsa paremmaksi. He kokevat olevansa päteviä, menestyvänsä työssään, he kokevat enemmän oikeudenmukaista kohtelua, enemmän yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia oppia, ja tekeminen on keskimäärin innostuneempaa. He voivat myös päättää enemmän työntekoon liittyvistä asioista. Monet myönteiset asiat suojaavat heitä, mutta työn liiallinen määrä on se heikko puoli”, TTL:n erikoistutkija Janne Kaltiainen listaa.
Teksti: Iida Ylinen Kuvat: Jani Laukkanen: Janne Kaltiainen ja Noora Slotte (Studio P.S.V.): Sari Ridell. Julkaisu: Artikkeli on julkaistu ASIAn jäsenlehdessö 04/2024.
TTL: Todennäköinen työuupumus on lisääntynyt (Tiedote 2.10.2024) ASIAn työmarkkinajohtaja Sirpa Leppäluoto: Ikäsyrjintä työhönotossa oikeudellisesti Mikä neuvoksi, jos työpaikalla suhtaudutaan välinpitämättömästi työuupumukseen? Tätä ilmiötä työpaikoilla voi olla vaikea tunnistaa – näin saat apua