13.09.2021 | Työsuhdeasiat, Työsuhdeasiat
Syksyllä alkavan liittokierroksen valmistelu käy kuumana. Nyt kun Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat tehneet omia irtiottojaan, pohditaan monissa yrityksissä, tarvitaanko työehtosopimusta mihinkään – tai kannattaako ylipäänsä kuulua työnantajaliittoon.
Työehtosopimuksista puhuttaessa mainitaan usein edut työntekijöille, kuten yleiskorotukset, palkan lisät, lomaraha, pidempi sairausloman palkka ja osittainen äitiysloman palkka. Työehtosopimusten kattavuus on yleissitovuuden johdosta niin laaja, että monia etuja on alettu pitää itsestään selvinä, ja niiden usein oletetaan olevan lakisääteisiä. Samoin työnantajapuolella saatetaan olettaa, että työsopimuksiin voisi kirjata työsuhteiden nykyisenkaltaisia joustoja ilman työehtosopimuksiakin.
Työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki mahdollistavat useista asioista sopimisen lakia joustavammin, mutta siihen tarvitaan yleensä työehtosopimusta (TES). Laajimmat joustot ovat mahdollisia silloin, kun sopijapuolet ovat valtakunnallisia työnantaja- ja työntekijäyhdistyksiä.
Työsopimuslain mukaan lakia joustavammin voidaan TESsillä sopia esimerkiksi palkanmaksuajasta ja -kaudesta, työntekijän takaisinottovelvollisuudesta sekä työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta. Työaikalain mukaan lakia joustavammin voidaan taas sopia esimerkiksi jaksotyöstä laajemmin, varallaolosta, lakia laajemmista liukumista, sunnuntaityösuostumuksesta ja ylityökorvauksista sekä niiden antamisesta vapaana. Vuosilomalaista esimerkkeinä mainittakoon vapaampi mahdollisuus sopia lomakaudesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen maksamisesta.
Työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain sääntely on muutoin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta pakottavaa siten, että työsopimuksella ei voi vähentää työntekijälle lain mukaan kuuluvia oikeuksia ja etuja. TES – ja useimmiten nimenomaan valtakunnallisten yhdistysten välinen TES – on siis ainoa keino merkittävästi sopia työnteon ehdoista lakeja joustavammin.
Paikallinen sopiminen on ollut kuuma peruna viime aikoina. Kaikki haluavat sitä lisää, varsinkin työnantajapuoli. Aluksi on hyvä tiedostaa, että paikallinen sopiminen on käsitteenä hyvin laaja. Esimerkiksi työsopimus, työaikapankkia koskeva yrityskohtainen sopimus tai vaikka henkilöstön autopysäköintiä koskeva sopimuskin ovat paikallisia sopimuksia. Nämä kaikki ovat siis nykylainsäädännön mukaan mahdollisia. Kuten edellä on todettu, työlainsäädännön pakottavat pykälät tarkoittavat kuitenkin, että eniten joustoja sääntelyyn saadaan valtakunnallisten yhdistysten välisillä työehtosopimuksilla.
Työehtosopimukset sisältävät yleisesti ehtoja, joilla mahdollistetaan paikallinen sopiminen tietyistä erikseen määritellyistä työehdoista. Tämä mahdollistaa lain pakottavien sääntelyiden yli menevät joustot myös paikallisesti sovittaessa. Puhuttaessa paikallisesta sopimisesta ja erityisesti tarpeesta laajentaa sitä, tarkoitettaneen yleensä tarvetta laajentaa mahdollisuutta sopia lain pakottavasta sääntelystä poiketen. Keskusteluissa on noussut esiin erityisesti tarve laajentaa järjestäytymättömien yritysten mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen sekä luottamusmiesten rooli sopimisessa. Väittelyä on ollut paljon myös siitä, onko työnantaja-puolen perimmäisenä tavoitteena saada työehtoja heikennettyä paikallisen sopimisen laajentamisella. Paikallisesti voidaan nimittäin nytkin aina sopia ehdoista, jotka ovat työntekijälle TESsiä ja lakia edullisemmat.
Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n työehtosopimusten piirissä paikallista sopimista tapahtuu paljon jo nyt. Kyse on tältä osin siitä, mitä saadaan neuvottelemalla aikaiseksi – sekä liitto- ja neuvottelujärjestötasolla että yritystasolla. Mikäli paikallisen sopimisen mahdollisuuksia halutaan nykyistä laajemmaksi, tarvitaan lakimuutoksia. Lainmuutos-hanke onkin olemassa ja edelleen vireillä, vaikka asiaa valmistellut kolmikantatyöryhmä ei päässyt määräaikaan mennessä ratkaisuun. Tänä syksynä alkavalla liittokierrok-sella mennään joka tapauksessa nykyisen lainsäädännön mukaan.
Järjestäytymättömän työnantajan tulee soveltaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella, jos alalla sellainen on. Yleissitovuuden tarkoituksena on turvata työntekijöille työehtojen vähimmäistaso riippumatta siitä, onko työntekijä järjestäytyneen vai järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa. Lain perustelujen mukaan tarkoituksena on myös saattaa saman alan työnantajat kilpailullisesti samaan asemaan.
Työehtosopimus syrjäyttää sekä lain että työntekijän kanssa tehdyn työsopimuksen, jos siinä on työntekijälle edullisempia ehtoja. Siihen, mitä TESiä sovelletaan, ei työnantaja voi itse vaikuttaa – muuten kuin järjestäytymällä (tosin silloinkin mahdollisuudet ovat rajalliset).
Paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat paljon pienemmät järjestäytymättömälle kuin liittoon kuuluvalle työnantajalle. Työehtosopimus voi siis sisältää valtuutuksen paikalliseen sopimiseen myös lain pakottavaa sääntelyä joustavammin. Tällainen valtuutus ei voi kuitenkaan koskea järjestäytymättömiä työnantajia. Muutenkin paikallinen sopiminen yleissitovan TESin perusteella edellyttää, etteivät TESin muotovaatimukset sitä estä.
Jos alalla ei ole yleissitovaa TESiä, silloin ei luonnollisestikaan ole myöskään TESin yleissitovuuteen perustuvaa pai-kallisen sopimisen mahdollisuutta. Mitä vähemmän työnantajia on järjestäytyneinä ja mitä vähemmän TESejä tehdään, sitä vähemmän yrityksiä tulee olemaan myöskään yleissitovuuden piirissä.
Paikallisen sopimisen mahdollisuudet pystytään hyödyntämään parhaiten, kun pidetään yllä hyvää sopimiskulttuuria sekä yhteistyötä työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä. Koko ajan ruokittava luottamuksen ilmapiiri mahdollistaa myös ymmärryksen siitä, mihin asioihin kannattaa erityisesti panostaa.
Työehtosopimuksilla on kaksi päätehtävää: työehdoista sopiminen ja työrauha, joista ensimmäistä on käsitelty edellä. Työrauhavelvollisuus tarkoittaa sitä, etteivät työehtosopimukseen osalliset tai muuten sidotut liitot ja työnantajat saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteeseen, joka kohdistuu työehtosopimukseen (passiivinen työrauhavelvollisuus). Työehtosopimukseen osalliset tai sidotut työnantaja- ja työntekijäliitot ovat lisäksi velvollisia huolehtimaan siitä, etteivät niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy kiellettyyn työtaisteluun eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä (aktiivinen työrauhavelvollisuus).
Jos ei ole työehtosopimusta, ei ole myöskään työehtosopimuslakiin perustuvaa työrauhavelvollisuutta. Työehtosopimus takaa siis sopimuksen voimassaoloaikana sen, ettei työehtosopimusta vastaan saa kohdistaa lakkoa. Sopimuksen voimassaoloajan jälkeen, ennen kuin uutta sopimusta on saatu neuvoteltua, ei lakkoilu ole kielletty. Sama pätee luonnollisesti tilanteessa, jossa uutta sopimusta ei olla edes neuvottelemassa. Työtaistelutoimenpiteet voi tällöin kohdistua esimerkiksi työehtoihin.
Työntekijän näkökulmasta lakko-oikeus on hyvin laaja. Lakko-oikeus liittyy perustuslailliseen yhdistymisvapauteen ja lakkoilu on lähtökohtaisesti sallittu silloin, kun se ei ole jonkin erityissäännöksen perusteella erikseen kielletty. Työntekijän lakko-oikeuden vahvuutta kuvaa se, ettei häntä voida työsopimuslain mukaan irtisanoa laittomaankaan lakkoon osallistumisesta, kunhan lakko on työehtosopimuslaissa tarkoitetun työntekijäyhdistyksen järjestämä.
YHTEENVETO
TESsin hyödyistä työnantajalle voisi siis todeta lakia joustavammat työehdot, laajemmat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen sekä työrauhan – paras keino työrauhan saamiseksi on työehtosopimuksen solmiminen ja sen pitäminen voimassa. Edellä on käsitelty juridisia perusteita – lisäksi voi tapauskohtaisesti olla laajasti muita perusteita. Aikaa säästyy, kun neuvotteluja ei tarvitse käydä yritystasolla tai jopa henkilötasolla. Tilanne on selkeä, kun tärkeimmät ehdot tulevat ”annettuna”. Kilpailutilanne muiden yritysten kanssa saattaa olla reilumpi yhtenäisten työehtojen ansiosta. On hyvä muistaa, että työvoimasta kilpaileminen paremmilla työehdoilla ei kuitenkaan ole kiellettyä.
Kirjoittaja YTYn työmarkkinajohtaja Sirpa Leppäluoto Juttu julkaistaan YTY-lehdessä 3/2021
Muut aiheeseen liittyvät artikkelit: Muuttuuko suomalainen sopimisen kulttuuri?